Valtio, kunnat, julkiset palvelut

Historia

Parikkalan alue on rajan kirot tuntevaa karjalaista asuinseutua, jonka vanhimmat ihmisasutuksen merkit ovat kivikaudelta n. 5000 vuoden takaa. Kaunissaaresta, Viitasaaresta ja Kontiosaaresta on löydetty kivikautinen asuinpaikka ja eri puolilla kuntaa on tehty n. 80 kivikautista hajaesinelöytöä. Alue kuului Kurkijoen pogostaan, Käkisalmen lääniin ja Novgorodin kauppavaltion laajaan vaikutusalueeseen. Vanhoja ortodoksisia kalmistoja on ollut ainakin Tyrjällä ja Kinnarniemessä. Pähkinäsaaren rauhan (1323) raja kulki tällä seudulla.


Harvaan asutun alueen kylinä mainitaan Joukio, Tyrjä ja Koitsanlahti vuonna 1500, jolloin Novgorodin Vatjan viidennekseen kuuluva Kurkijoen Pogosta käsitti kaikkiaan 812 taloa. Vielä Täyssinän rauhassa 1595 Parikkalan seudut jäivät Novgorodin haltuun. Täyssinän rauhan rajankäyntiasiakirjat allekirjoitettiin Koitsanlahdessa lokakuussa 1595.

Kun Käkisalmen lääni joutui Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsille, muodostettiin Tyrjän ja Sammatlammin kreikkalaiskatolisista kappeleista luterilainen Jouhian eli Joukion seurakunta. Monet ortodoksisista asukkaista muuttivat itään Venäjälle uskonvainoa pakoon ja ortodoksista väestöä jäi vain muutamiin kyliin. Uutta pitäjää nimitettiin Joukion ohella joskus myös Koitsanlahdeksi. Kun pitäjän nykyinen, järjestyksessä neljäs kirkko rakennettiin 1813-17 Parikka-nimisen talonpojan maalle, sai seurakunta ja pitäjä nykyisen nimensä Parikkala. Kirkko rakennettiin silloisen valtionarkkitehti Carolo Bassin piirustusten mukaisesti.

Koitsanlahden hovi liittyy läheisesti Parikkalan historiaan. Ruotsin vallan aikana kuningatar Kristiina muodosti Joukion ja Uukuniemen pitäjistä sekä Kurkijoesta ja Jaakkimasta läänityksen, jonka hallinto- paikkana oli Koitsanlahden kuninkaan- kartano. Kreivikunta palautui kruunulle jo 1679, minkä jälkeen Koitsanlahdesta tuli läänityksen vuokraajien tukikohta ja alueen talonpoikien säälimättömän sorron ja mielivaltaisen riiston pahamaineinen tyyssija.

Uudenkaupungin rauhassa 1721 Parikkala joutui Venäjän omistukseen. Vuonna 1743 se annettiin laajoine alueineen Kurkijoen ja Jaakkiman kanssa keisarinna Elisabetin suosikille kreivi Mihail Vorontsoville. Lahjoitusmaat peruutettiin valtion haltuun vuodesta 1783, mutta vero- ja päivätyörasitus jatkui edelleen. Talonpoikien monien kymmenien vuosien sinnikkäät valitukset johtivat myönteiseen tulokseen vasta vuonna 1858. Hovin päivätyöt lakkautettiin 14. maaliskuuta 1858 lähtien ainiaaksi. Hovin maat jaettiin toisen maailmansodan jälkeen lähes kokonaan siirtoväelle asutustiloiksi.

Parikkalalaistuneen kirjailijan, maanmittarin ja sivistystyöntekijän Pietari Hannikaisen ansiosta kunnan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Kangaskylässä jo vuonna 1863. Vuosisadan vaihtuessa mm. Eino Leino, Oskar Merikanto, Aino Ackté ja Lempi Jääskeläinen oleskelivat Parikkalassa.

Vuonna 1923 erosivat Parikkalasta Simpeleen kunnan muodostaneet Kivijärven ja Änkilän kylät. Suur-Parikkalan koilliset kylät puolestaan itsenäistyivät vuonna 1929 ja muodostavat nykyisen Saaren kunnan. Talvisodan päättyessä menetti Parikkala kaakkoisosastaan 239 km2:n alueen. Neuvostoliitolle luovutettiin Lamminsalo ja Koitsansalo sekä Lamminkylä ja Poutala, Syväoron asemanseutu ja osia Tyrjän Rasvaniemen kylistä rautatien varresta. Valtakunnanraja vahvistettiin jatkosodan jälkeen ja yli 2000 parikkalalaista joutui siirtoväeksi. Parikkalan kunnan alue pieneni vielä vuonna 1945, jolloin Innasennurkka ja Kaljusenkylä siirrettiin Simpeleeseen. kuva 5. kartta, josta ilmenee nykyinen kunnan alue ja menetetyt alueet.